CRM:ssä on yksi nimi. Päätöksen takana on seitsemän.

Gartnerin laajasti siteerattu havainto on, että keskikokoisessa B2B-ostopäätöksessä on keskimäärin 6–10 osallistujaa. Complex sales-myyntihankkeessa luku on vielä suurempi. CRM:ään päätyy yleensä yksi tai kaksi. Se, jonka kanssa myyjä on jutellut, ja ehkä hänen esihenkilönsä.

Loput 4–8 päättäjää ovat ostokomitean hiljainen enemmistö. He vaikuttavat päätökseen, jotkut jopa veto-oikeuden verran, mutta myyjä ei tapaa heitä. Markkinointi ei tunne heitä nimeltä. CRM ei tiedä heistä mitään. Ja silti he ratkaisevat, tuleeko kauppa vai ei.

“Primary contact” -malli on myyntiorganisaation kätevä yksinkertaistus, ei ostajan todellisuus. Myyjä haluaa yhden kontaktin jonka kautta edetä, koska se helpottaa hänen omaa työtään. Mutta yhden hengen kontaktointi ei tarkoita, että päätös tehtäisiin yhden hengen voimin. Se tarkoittaa, että loput 4–8 päättäjää kuulevat ratkaisusta välikäden kautta — tai kilpailijan versiona.

Kun myyjä on tehnyt kaiken oikein yhden kontaktin kanssa, kauppa silti jumittaa, koska kuusi muuta henkilöä ei ole saanut riittävästi tietoa muodostaakseen mielipidettä.

Kolme hiljaisen enemmistön arkkityyppiä

Ostokomitean näkymättömät jäsenet jakaantuvat karkeasti kolmeen ryhmään, ja kullakin on oma vaikutusmekanisminsa.

Vaikuttajat ovat henkilöitä, joiden mielipidettä päättäjä kysyy ennen päätöstä. Tekniset asiantuntijat, aiemmat kollegat, ulkoiset konsultit, luotetut vertaiset. He eivät allekirjoita sopimusta, mutta heidän “näyttää hyvältä” tai “en ostaisi sitä” painaa enemmän kuin yksikään myyntipreesi.

Veto-oikeuden haltijat ovat henkilöitä, joiden nimenomainen tehtävä on estää huonoja päätöksiä. CFO kysyy liiketoimintacasea, Legal katsoo sopimusehtoja, IT-arkkitehtuurista vastaava tarkistaa integroituvuuden, turvallisuuspäällikkö auditointilokit. He harvoin ovat lopullisen kyllän sanojia, mutta yksi ei heiltä riittää pysäyttämään hankkeen.

Käyttäjät ja vaikutuspiiri ovat ne, jotka joutuvat elämään valinnan kanssa. Heidän vastustuksensa ei näy ostovaiheessa, mutta implementaation riski on heidän varassaan. Ostokomitea kysyy heiltä vähintään kerran: “miten tämä vaikuttaisi teihin?” Ja jos vastaus on nihkeä, kauppa hyytyy lopussa.

Näistä kolmesta ryhmästä yksikään ei todennäköisesti koskaan täytä lomaketta verkkosivullasi.

Miten tavoittaa heidät kun et tunne heitä

Tässä on se uuden ajan kaupallisen työn paradoksi. Perinteinen markkinointi ja myynti vaativat, että tunnet vastaanottajan. Hiljainen enemmistö määritellään sillä, että et tunne heitä. Jos haluat vaikuttaa heihin, joudut tekemään sen ilman nimeä, ilman sähköpostia, ilman CRM-kontaktia.

Onneksi tämä ei ole enää mahdotonta. Se on itse asiassa juuri sitä, mihin modernit kohdentamismallit on rakennettu. Ja kun ajatellaan liidiä kontaktin sijaan kontekstina, hiljainen enemmistö ei ole ongelma — se on laajennettu vaikutuspiiri.

5 vinkkiä hiljaisen enemmistön tavoittamiseen

1) Kohdenna yritykseen, älä henkilöön. IP-kohdennettu display, ABM-bannerit ja ohjelmallinen mainonta tavoittavat koko yrityksen verkossa, eivät vain niitä jotka täyttivät lomakkeen. Kun kohteena on asiakkaan toimipiste, sama viesti tavoittaa CFO:n, IT-arkkitehdin ja loppukäyttäjän — ilman että kukaan heistä on tunnistautunut. Tämä on se hetki, jolloin 3rd party dataton aika pakottaa meidät ajattelemaan ABM:ää uudelleen — ei vähemmän, vaan enemmän.

2) Tuota sisältöä jokaiselle roolille. Useimmat B2B-sisällöt kirjoitetaan “päättäjälle”. Hiljainen enemmistö ei ole päättäjä — he ovat veto-oikeuden käyttäjiä, vaikuttajia ja käyttäjiä. Rakenna kolme rinnakkaista sisältöraidetta: liiketoimintacase (CFO, CEO, business owner), tekninen riskianalyysi (IT, security, arkkitehti), käyttökokemus (loppukäyttäjät, esihenkilöt). Sama hanke, kolme eri näkökulmaa. Ilman tätä vaikuttamisen pohjaa myyjä joutuu väittelemään komitean kanssa, jolle ei ole koskaan puhuttu.

3) Yritä tunnistaa ostokomitea kokonaisuudessaan. BANT-kartoituksessa on yksi kysymys on ylitse muiden: “ketkä muut osallistuvat päätökseen?” Dokumentoi nimet, roolit ja näkemys. CRM:n pitäisi pystyä tallentamaan koko komitea, ei vain “primary contact”.

4) Kohtele myyjän yhteyshenkilöä oppaana, älä päättäjänä. Tämä on oleellinen roolimuutos. Yksi kontakti on hyvin harvoin koko päätös, mutta hän on aina portti muihin päättäjiin. Sen sijaan että myyjä yrittää “klousata” häntä, myyjän pitäisi varustaa häntä: antaa materiaaleja, joita hän voi jakaa kollegoilleen, valmistaa vastauksia, joita hän voi käyttää sisäisessä keskustelussa. Päätöstä ei tehdä myyntitapaamisessa vaan asiakkaan sisäisissä palavereissa joihin myyjä ei ole kutsuttu.

5) Mittaa hiljaista vaikuttamista eri mittareilla kuin aktiivista myyntiä. Jos ainoa mittari on lomaketäyttö tai tapaaminen, hiljainen enemmistö näyttää analytiikassa tyhjältä, vaikka heitä olisi ollut bannereiden äärellä viisisataa kertaa tässä kvartaalissa. Ota käyttöön yritystason näkyvyysmittarit: kuinka monta kertaa kohdeyritys on osunut mainoksiin, kuinka usein sieltä on vierailtu sivustolla, kuinka moneen eri IP-osoitteeseen kiinnostus jakautuu.

Teksti: Kimmo Luoma, MicroMedia Oy

Lue myös:

• Liidi ei ole kontakti – vaan konteksti – miksi yksi datapiste ei riitä kompleksisessa B2B-myynnissä
• Dark Funnel Data Loop – missä ostokomitea liikkuu ennen kuin myyjä saa tietää
• B2B-myyntijumi – miksi kauppa jumittaa, vaikka “kaikki tehdään oikein”
• Liidin anatomia 2025 – Käytä kaikki osat – liidi datakokonaisuutena ja tilannekuvana
• Micro-Moment Marketing – Yhden hetken B2B-markkinointi – ostopolun hetket, joissa päätökset oikeasti muodostuvat
• Sokea piste vai B2B-ostopolun datapiste? – microkonversiot, joilla näkymätöntä saa näkyväksi