Nousussa on erikoistumisen trendi, jossa  myyntiprosessin eri vaiheita suorittavat todelliset spesialistit.  Sales process engineering on vallalla. Myyntiprosessi pilkotaan atomeiksi ja kootaan uudelleen. Kullakin vaiheella on omat toteuttajana. Puhutaan hunter/farmer-myyjistä. Liidigeneraattorit ja KAMit ovat arkipäivää. Jonkin roolin tehtävänä on vain pitää toisen kalenteri riittävän täynnä asiakaskohtaamisia,  joissa apuna on pre-sales-resurssi joka siirtää pallon taas eteenpäin esim. yhteyspäällikölle tarjouksen tekemistä varten. Ja clousaaja astuu mukaan sitten seuraavaksi…?

Taylorismi kukoistaa ja on perusteltavissa erikoistumisen ja skaalautumisen argumentein.  Kronologinen myyntimalli väistyy vanhanaikaisena ja hitaana käsityönä.  Erikoistutaan, tehdään asioita ketterästi päällekkäin, säästetään aikaa  ja kotiutetaan kaupat nopeammin.

Kasvavien myyntitavoitteiden maailmassa tämä skenaario on perusteltavissa myyntijohdolle. Mutta onkohan asiakas samaa mieltä?

Toisaalla. Digitaalinen voimaantuminen ja digitaalinen työkalupakki mahdollistavat yksittäisen myyjän toiminnan sekä markkinoinnin että myynnin toteuttajana.  Myyjä on oma markkinointinsa. Marketing automation työkalut kytketään yrityksen omaan CRM-järjestelmään. Myyjä vastaa itselleen nimetyn asiakaspotentiaalin ensimmäisestä kampanjakontaktista aina jälkimarkkinointiin asti hyödyntäen markkinoinnin automatiikkaa ja valmiita, prospektin reaktion mukaan muokkautuvia markkinointi- ja myyntiviestejä. Myynti jakaa näitä viestejä ja sisältöjä myös sosiaalisen median kanavissa aktivoimassa prospekteja inbound-yhteydenottoon ja myyntidialogin aloittamiseen. Tuleva asiakas tavataan kun hetki on oikea ja asiakas on valmisteltu ostamaan.

Digitaalisessa maailmassa tämä skenaario on perusteltavissa diginatiiveille. Mutta onkohan myynnin toteumia katselmoiva myyntijohto samaa mieltä?

Kirjoittaja: Kimmo Luoma

ps. Julkaisin tämän blogauksen 1.kerran 1.10.2013. Edelleen allekirjoitan joka sanan!